Pyhä lapsi on kehitteillä oleva työskentelytapa lapsuuden mysteerin äärellä. Se on prosessi, joka kutsuu muutosprosessiin ensisijaisesti lapsen lähellä olevat ihmiset, ja voi tämän jälkeen jatkua myös terapeuttisena työskentelynä lapsen kanssa. 

 

Jokainen lapsi syntyy maailmaan yksilöllisen elämänidean kantajana. Samaan aikaan hänessä on avoin olemus, mikä ei ole vielä muotoutunut valmiiksi tavoiksi, rooleiksi tai odotuksiksi. Lapsessa on vastaanottavuutta, herkkyyttä ja oma sisäinen suunta, joka vähitellen alkaa tulla näkyväksi.

​

Pyhä lapsi -prosessi alkaa lapsen havainnoimisesta: lapsi ei ole vain kasvatuksen kohde, vaan ihminen, joka jo alusta asti kantaa omaa ainutlaatuista olemustaan ja yksilöllistä elämänideaansa. Tapa, jolla hän syntyy maailmaan, kohtaa maailman, nousee jaloilleen, kävelee ja alkaa jäsentää todellisuutta – kaikki nämä pienet yksityiskohdat kertovat tästä mysteeristä.

​

Lapsi ei kuitenkaan tuo esiin vain omaa yksilöllistä olemustaan. Hän toimii myös peilinä niille aikuisille, jotka ovat saaneet tehtäväkseen osallistua hänen kasvuunsa. Lapsi voi kantaa perheen käsittelemättömiä traumoja, lausumattomia odotuksia ja pelkoja. Hän peilaa usein koko perheen dynamiikkaa ja osoittaa joskus käyttäytymisellään myös muutoksen suunnan. 

​

Siten lapsi muistuttaa meitä myös jostakin omassa ihmisyydessämme. Jokaisessa aikuisessa elää kerros, joka on joskus ollut yhtä avoin, utelias ja elävä. Kun ihminen kohtaa tämän kerroksen uudelleen, hän voi löytää yhteyden luovuuteen, suuntaan ja elämänvoimaan.

​

Pyhä lapsi -teema liittyy työssäni erityisesti kasvatuksen, ihmisyyden ja elämän merkityksen kysymyksiin. Se on kutsu katsoa lasta – ja ihmistä – hieman syvemmältä. Sen ydinajatus kutsuu aikuista muuntumaan ja näkemään lapsen haasteet myös omana kehitystehtävänään: se, mitä lapsi minussa herättää, voi olla kehityksen avain.

​

Etsin perheitä mukaan kehittämään tätä työskentelymuotoa. Jos kiinnostuit, ole yhteydessä, niin jutellaan lisää.